Luolan suuaukko.

Lisätietoa

ultramarine.ro
Lisää tietoa vaihtoehdoista turisteilla ja majoituksesta.

parcapuseni.ro
Lisää tietoa Apuseni-vuorista.

westkarpaten.com
Kauniita kuvia Apuseni-vuorilta.

welcometoromania.ro
Paljon tietoa luolista ja reiteistä, joita pitkin niille pääsee.

Sivun historia

Artikkeli kirjoitettiin 28.1.2007. Artikkelia on viimeksi päivitetty 1.5.2007.

Koriste
Sijaintisi: Etusivu » Nähtävää » Apuseni-vuorten luolat

Apuseni-vuorten luolat

Luola ei ole vain luola. Jokainen luola on yksilöllinen. Turisteille suunnatuissa luolissa näemme usein kauniita tippukivimuodostelmia. Niitä me turistit odotammekin näkevämme. Toisaalta, luolissa voimme todistaa miten maanalaiset joet virtaavat vuolaina ohitsemme ja miten ne hetken kuluttua syöksyvät kielekkeeltä yli 300 metriä syvälle, pimeyteen. Toisissa luolissa näemme kauniita maanalaisia järviä, jättimäisiä halleja ja kapeita kanjoneita.

Luolat, nuo mystiset reiät Romanian maankamarassa

Jos haluamme tehdä luolan kuten luonto sen tekisi, tarvitsemme ennen kaikkea aikaa. Aikaa ja vettä. Vettä saamme sateesta, mutta sateen käyttö ei olisi mielenkiintoista. Sateen sijaan otamme vedenlähteeksi jäätikön ja teemme jääluolan. Annamme jäätikön sulaa hiljalleen ja sulavan veden virtausten kuluttaa kiveä. Annetaan veden jäätyä uudelleen kallion halkaemissa. Ja sulaa. Ja virrata. Ja jäätyä. Kulutamme monta ihmisikää aikaa ja hämmennämme. Ja meillä on luola. Näin romanialainen ystävämme kertoi Apusenin vuorilla. Ei ihme, että Romanian luolat ovat maankuuluja.

Luolankävijän unipuu

Haluamme tutustua näihin luoliin. Apuseni-vuorten luolat eivät kuitenkaan sijaitse yhtä lähellä kuin lähin Siwa. Niiden saavuttamiseksi meidän pitää nähdä aavistus vaivaa. Meidän pitää miettiä, mitä otamme mukaan. Miten matkustamme. Ja missä nukumme. Meille valinta ei ole vaikea. Me matkaamme jalan. Ehkä myös ystävämme jeepillä. Ja me yövymme teltassa, luonto sylissämme niinsanoen.

Tämä ei ole aivan itsestäänselvä valinta. Väänsimme kyllä kättä asiasta. Toinen vaihtoehto olisi ollut viettää yötä jonkin sopivan maatilan vierasmajassa. Hintatasokin olisi ollut hyvin siedettävä. Mutta ei, me yövymme teltassa.

Nukkumalla teltassa voimme tuntea Apusenin vuorten olemuksen koko voimallaan. Toisaalta, telttailijoina meidän pitää kantaa enemmän. Se asettaa kuntomme koetukselle. Luolat sijaitsevat syvällä vuoristossa, joten matka ei ole mikään ala-asteen luontoretki. Se ei silti vaadi yliluonnollisia kykyjäkään. Hyvä peruskunto riittää. Se meillä on. Lisäksi voimme lohduttautua ajatuksella että jos vaikka jeeppimme hajoaisikin voisimme yritämme liftata paikallisen maanviljelijän vankkureiden kyytiin. Kun ensi kertaa kävin Apusenin vuorilla tein juuri näin ja matkasin heinäkasassa 18 km Scarisoaran jääluolle. Tämä on siis toimiva suunnitelma. Se oli uskomaton luola. Sinne menemme tälläkin kertaa.

Ystäväni on ottanut tehtäväkseen muistuttaa meitä ottamaan kamera mukaan. Ilman sitä emme voisi ikuistaa luonnonkauneutta mikä ympärillämme levittäytyy. Emme myöskään enää tee virhettä, että emme varaudu kunnolla lämpötilanvaihteluihin. Pakkaamme siis kiltisi mukaan ylimääräisen kerroksen lämpimiä vaatteita kylmiä hetkiä varten. Tällä kertaa listallamme ovat Bears Cave, Scarisoaran jääluola ja Focul Viu. Matkaan.

Bears Cave

Minun on pakko tunnustaa. Bears Cave on yksi Euroopan kauneimmista luolista. Siellä on valoa ja sieltä löydämme mitä kauneimpia stalaktiitteja ja stalagmiitteja. Seitsemäntoista metrin syvyydessä meidän turistien tie kuitenkin nousee pystyyn. Luolassa olevat 15000 vuotta vanhat karhunluut halutaan pitää suojassa turistien näpeiltä.

Scarisoaran jääluola

Scarisoaran jääluola on jättimäinen maanalainen jäätikkö, meille kerrotaan sen olevan kolmanneksi laajin jäätikkö maailmassa. Meille kerrotaan, että jään alimmista kerroksista otettujen näytteiden perusteella jään iäksi on määritelty 3500 vuotta. Meille vierailijoille järjestetään kiertokäyntejä tunnin välein, pienissä ryhmissä. Kaiken tämän tarkoitus on suojella luolan sisärakenteita kuten upeita jäätorneja lämmön vaikutuksilta. Valaistut jäätornit näyttävät hienoilta. Tuntuu, ettemme halua lähteä luolasta ulos.

Koska tämä on jäätikkö, luolan lämpötila on jatkuvasti alle nollan. Vaikka olen varautunut tähän ottamalla ja pukemalla päälle kunnolla vaatteita, kylmyys alkaa tunkea puseron alle ja alan haluta ulos. Astun takaisin auringonvaloon ja koska on kesä, 25 asteen lämpötilaero tuntuu kasvoilla lämpöaaltona.

Kysyn oppaalta stalaktiiteista ja stalagmiiteista ja hän kertoo meille niiden sulavan joka kesällä aavistuksen. Talven kylmyydessä ne jäätyvät uudestaan minkä seurauksena luolan ulkoasu muuttuu vuodesta toiseen. Meistä se on hämmästyttävää. Ja myös hyvä syy tulla uudestaan muutaman vuoden kuluttua.

Scarisoaran jääluola sijaitsee syrjäisellä paikalla, syvällä keskellä metsää. Sinne johtaa pomppuinen pikkutie, 18 km pitkä taival. Tämä on matka joka on vielä käveltävissä, vaikka se onkin pitkä. Toinen vaihtoehto on kysellä paikallisilta kyytiä. Muistan taas heinävankkuriajelumme.

Focul Viu - Ikuinen liekki

Kuten Scarisoaran jääluolassa myös Focul Viu:ssa on maanalainen jäätikkö. Tämä on tietenkin jo sinänsä vaikuttavaa. Tässä luolassa piilee kuitenkin ylimääräinen yllätys. Meille on kerrottu, että jos luolassa vierailee aurinkoisena kesäpäivänä, noin keskipäivällä voi todistaa ainutlaatuiseb valoilmiön. Olemme paikalla. On aika. Luolan katossa on pieni aukko, josta aurinko kajastaa sisään. Valonsäteet heijastuvat jäästä ja sitten se näkyy. Kuin palava liekki. Luolan nimi, Focul Viu, Ikuinen liekki tulee tästä ilmiöstä.

Lost world

Meillä on vielä hieman aikaa ja niinpä haluamme nähdä palan villiä, koskematonta luontoa. The Lost World. Seesteinen ja hiljainen paikka. Meille kerrotaan, että paikka on saanut nimensä muinaisesta uskomuksesta, jonka mukaan ihmiset, jotka menevät sinne eivät koskaan palaa. Meillä on paljon ajatuksia, jotka vaivaavat meitä. Paljon valintoja, jotka ovat vaikeita. Merkittäviä päätöksiä, joiden vaikutukset ulottuvat ehkä elämämme loppuun. Niitä me haluamme miettiä. Ja haluamme miettiä niitä paikassa, joka on saanut nimensä siitä että sinne menneet ihmiset eivät koskaan palaa. Ehkä kyseessä on vertauskuva. Ehkä muinaiset ihmiset eivät palanneet samoina kuin mennessään. Ehkä he olivat oppineet jotain ja palasivat uudistuneina. Me menemme sinne.

Kaukana kaupungin melusta, hiljaisuus ja jylhä luonto ympärillämme me olemme nyt Menetetyssä Maailmassa. Huomaamme, että karua osaa kadonneiden ihmisten legendassa näyttelevät luolien sisäänkäynnit, joista osa on kasvillisuuden naamioimia. Liukkalla kelillä niihin olisi helppo lipsahtaa. Meitä karmii. Lost World kätkee sisäänsä runsaan tunneleiden verkoston, meille kerrotaan. Luonto on vaikuttavan kaunis.

Varasimme Apusenin luolille viikon elämästämme. Nyt huomaamme, että se ei edes riitä. Onneksi meidän ei kuitenkaan tarvitse nähdä kaikkia luolia kerralla. Meillä on monia lomia edessämme. Ajatuksemme ovat selkiytyneet Lost Worldissa. Sen sijaan että olisimme yrittäneet tutustua kaikkiin luoliin olemme valinneet juuri meitä kiinnostavat luolat ja keskittyneet niihin. Näin teemme jatkossakin. Se oli hyvä päätös.

Kun aloitin matkani Apusenin vuorille, minulla oli vain iso selkäreppu ja teltta. Ei karttoja, ei taskulamppua. Vain tulitikut ja kännykkä. Kuljeskelin metsien poikki, löysin aivan sattumalta Gate of Ionele -luolan ja sain apua ja reittiohjeita paikallisilta asukkailta. En silti suosittele tätä sinulle. Suunitelmallisuus kannattaa. Se säästää monilta murheilta, en kerro niistä enempää. Olin löytöretkellä ja ongelmat kuuluvat löytöretkeilyyn. Kaikki oli hyvin jännittävää.